Harrastus ja sitä enemmän...

"Musiikki on sanaton kieli, jonka avulla ihminen voi päästä kosketuksiin itsensä kanssa ja jonka avulla hän voi ilmaista sitä, mitä hänen sisällään liikkuu". Näin kuuluisa suomalainen musiikkiterapeutti Heidi Ahonen kuvailee musiikin olemusta sekä merkitystä. Rehellisesti sanoen olen kuitenkin varma, että joka ikinä musiikin tekijä, opiskelija, opettaja tai jopa pelkkää musiikin kuluttaja, kuvittelee kyseisen taiten olemusta täysin henkilökohtaisesti: ottamatta huomioon sitä, millainen mielikuva asiasta on naapurilla. Joka tapauksessa musiikki on kaikista taidelajeista todesti salaperäisin ilmiö. Runo kirjoitetaan kerran ja se jää samanlaisena siihen asti kunnes paperi hajoaa, kirjoilla ja tauluilla sekä veistoksilla on melkein sama kohtalo vaikka materiaalit ovat erilaiset. Elokuva, draama ja baletti ovat musiikin luonteeseen pikkusen läheisimpiä, mutta nekin eroavat musiikkista paljon: teatteriesityksissä ja jopa baletissakin on paljon näkyvää, niissä kaikissa on selkeä (jos on...) tarinaa ja siksi tiedämme ainakin MISTÄ on kysymys.

Ja musiikki itse? No, "kuivattu" teos partituurin muodossa, toisin kun runon kohdalla, on mitä täydellisimmin suljettu alue! Sen aukeamiseen ja elämiseen tarvitsemme ammattitaitoista tulkitsijaa, eli musiikkitaiteilija, joka pystyisi niiden "kuivattujen" nuottien avulla luomaan kiinnostavia, eläviä mielikuvia, täyttä ne omilla tunteilla, ja - joka laittaen ne äänien kauniin muotoon - olisi valmis välittämään tätä "uutta ja kaunistaa" kuuntelijoille.

Musiikin opetuksessa, erityisesti sen alkuvaiheessa, meidän on pakko haeta esimerkkejä muista taidelajeista, saadaksemme oppilaittemme mielikuvitusta pyörimään. Ajan ja kertyvän kokemusten myötä etenevä oppilas pystyy itsenäisesti luomaan enemmän ja enemmän arvokkaita mielikuvia uusia kappaleita opetellessa. Sellainen työ voidaan verrata näyttelijän työhön. Kyllä, musiikin tulkitsemiseenkin tarvitsemme kaikenlaista kokemusta, ja siksi yleistynyt käsitys, jonka mukaan musiikinopiston oppilas todelliseksi onnistumiseksi tarvitse VAIN nuottien lukutaitoaan sekä sormiensa näppäryyttä, on jo kauan sitten vanhentunut.

Nykyaika asetta meidän kaikkien edessä uudet ja mielenkiintoiset haasteet. Oppilaista odotetaan tänään paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Ikävä kyllä, tässä ei ole enää riittävästi tilaa perehtymään tämän asian uutta olemusta. Varmasti tulemme jatkossakin miettimään...

Lyhyen pohdintani lopuksi haluan tuoda esille muutama "käskyä", jotka nuorille suomalaisille laulajille antoi Prof. Kim Borg. Mielestäni ovat ne edelleen ajankohtaisia ja kenties koskevat meitä kaikkia?

1. Tiedä mihin pyrit. Pyri edes johonkin!

2. Ole nöyrä. Joudut seurustelemaan mestariteosten kanssa.

3. Ulkoile. Musiikin tekeminen on sisätyötä.

4. Pyri yhteistyöhön. Omat ympyräsi eivät riitä.

5. Tutustu musiikkiin. Opit.

6. Nuku paljon. Olet sitten valveilla ollessasi tehokas kuin mikä.

7. Matkusta niin paljon kuin kukkaro kestää. Saat näkemystä.

Eikö hyvä? Yritetäänkö ehkä toimimaan sellaisten neuvojen mukaan?

Iloista tätä ja seuraavaa Kouluvuotta kaikille!

Toivoo - Stefan Kutrzeba

Parkanossa, joskus kesän aikana...